Tuottajat

– Täällä on kanoja jäätävän paljon, kuvailee seitsemänvuotias Anette Isotupa. Hän ja pikkuveli Lassi keräävät mielellään kanalassa munia ja ovat muutenkin innokkaita osallistumaan maatilan töihin.

Isotuvan tila seisoo Laitilassa valtatie kahdeksan kupeessa, eikä kaupungin keskustaan ole matkaa kuin roima kivenheitto. Katolla pyörähtelevän tuuliviirin vuosiluku 1747 kertoo, että kyseessä on perinteikäs sukutila.

– Kanoja täällä on ollut ainakin sata vuotta, kertovat Jukka-Pekka ja Laila Isotupa. Tällä hetkellä munivia kanoja on 49 000.

Isotuvan tila on maatalousyhtymä, jota pyörittävät Jukka-Pekan ja Lailan ohella heidän poikansa Johan ja hänen vaimonsa Heidi eli Aneten ja Lassin vanhemmat. Kanatalouden ohella tilalla viljellään perunaa myyntiin ja viljaa omien kanojen rehuksi.

Rouhialan tilalla taidetaan tietää kanoista ja munimisesta melkein kaikki tietämisen arvoinen: sekä emäntä Eveliina Wihlman-Lehtonen että isäntä Veli Lehtonen ovat saaneet rautaisannoksen alan tietotaitoa jo verenperintönä. Molemmat ovat myös Hämeenlinnan perinteikkään Siipikarjanhoitokoulun kasvatteja.

Alan osaamista on perheeseen karttunut 30-luvulta saakka.

— Isoisälläni Fransilla oli silloin hautomo Eurajoella. Lehtijuttujen mukaan hänen kanalansa oli Suomen nykyaikaisin ja suurin, Veli Lehtonen kertoo. 
Velin isä Eino muutti Mellilään isännäksi Rouhialan tilalle, joka oli hänen vaimonsa lapsuudenkoti. 
Eveliinan lapsuudenkoti Huittisissa on niin ikään kanakasvattamo, jonka Vihlman-Lehtonen Oy omistaa. Kasvatushalleja on nykyisin myös Ulvilassa, ja muutama vuosi sitten valmistui Virttaalle uusi hautomo.

Lehtosilla on hallussaan koko munantuotannon ketju: he ovat mukana myös yrityksessä, joka toimittaa siitoskanaloihin emokanat ja kukot.
Näillä näkymin sukuperinne kana-alan osaajina saa jatkoa, sillä Eveliinan ja Velin kolmesta tyttärestä vanhin opiskelee maatalousalaa ja aikoo jatkaa tilanpitoa. 
Munivat kanat asuvat Mellilän maatilalla. Siellä sijaitsevat myös pellot, joilla kasvatetaan siipikarjan rehu.

— Puhtaassa suomalaisessa maaperässä, Eveliina sanoo ja muistuttaa, että Suomen lisäksi hyvin harvassa maassa voi kananmunan syödä raakanakin.

Armi ja Asko Liuhalan tila seisoo Humppilassa tyypillisessä hämäläisessä maalaismaisemassa: avarien, komeiden peltoaukeiden kupeessa. Munivia kanoja on 39 000, ja lisäksi tilalla kasvatetaan kananpoikasia, jotka tulevat sinne vastakuoriutuneina untuvikkoina. Kanat jatkavat matkaansa kasvatuskanalasta 16 viikon ikäisinä nuorikkoina.

–Meidän kanat syövät täällä omilla pelloilla viljeltyä kauraa, vehnää ja ohraa, kertoo isäntä Asko Liuhala, jolla on usean vuosikymmenen kokemus munintakanoista.

— Lattiakanalassa kanat ovat hyvässä sovussa. Ne tykkäävät oleilla orsilla ja pesissäkin muutenkin kuin munimassa. Liuhalan maatilan juuret ovat 1970-luvulla, ja nuori isäntä Laripekka edustaa sen neljättä sukupolvea. Perheen kuljetusyritys hoitaa kaikkien Kiekun tuottajien munien kuljetuksen pakkaamolle.

Laitilan Padon kylässä Niemelän tilaa isännöivät Lahja ja Ilpo Pavela ovat munantuottajia jo kolmannessa polvessa. Musikaalisessa perheessä useampikin jäsen osaa laulaa kovaa ja korkealta.

— Ainoastaan isäntä ei, mitä nyt joskus rommimukin ääressä hiukan, kertoo Lahja, joka harrastaa kuorolaulua ja vetää lasten muskareita ja kuoroja. 
Paljon ääntä lähtee kukoistakin. Niillä on tärkeä tehtävä tilalla, jonka päätuotantoalana on haudonta ja kasvatuskanalatoiminta. Tämän vuoksi osassa tilan kanaloista on emokanoja, ja niiden seurana nuo laulavat kukot. Näiden kanaloiden munat eivät päädy Kiekun pakkaamolle, vaan hautomakoneeseen, jossa niistä kuoriutuu uusia tipuja.

Tiput kasvatetaan omissa sekä yhteistyökumppaneiden kasvattamoissa munijoiksi toisille munantuottajille. Pakkaamolle kananmunat tuotetaan omissa osastoissaan vapaana lattialla.
He ovat Kieku Oy:n lisäksi osakkaina yrityksessä, joka toimittaa emountuvikot, joiden munista sitten aikanaan tipuja haudotaan.
Tilalla on kesästä 2006 lähtien tuotettu myös hunajaa.

— Tämä peilaa osaltaan meidän arvojamme tuottajina: pyrkimystä terveellisyyteen ja hyvinvointiin, Lahja ja Ilpo Pavela sanovat.

— Tällä tilalla on tuotettu jo 500 vuoden ajan suomalaisille ruokaa. Sitä perinnettä me haluamme jatkaa ja samalla työllistää maaseudun asukkaita, Simo ja Sirpa Pietilä sanovat.
Loimaan Tammiaisissa sijaitseva tila on ollut Pietilän suvullakin jo melkein 300 vuotta. Strategiana on tuottaa munia vielä 100 vuoden kuluttua.

— Maailma muuttuu, joten itsekin täytyy muuttua. Iso yksikkö mahdollistaa investoinnit tehokkaaseen, ekologiseen tuotantoon, Simo Pietilä sanoo. 
Kaikessa toiminnassa pyritään ympäristöystävällisiin ratkaisuihin.

— Kun itse tuottaa rehuviljan, pystyy kiinnittämään huomiota sen laatuun. Lajikkeet valitaan niin, että ne ovat sekä luonnon että kanan kannalta hyviä. Pellot lannoitetaan kanaloissa syntyvällä lannalla. Näin saadaan hyvä ekologinen kierto ja pieni hiilijalanjälki. Oman viljan käytöllä saadaan myös minimoitua kuljetukset.

Pietilän tila on yksi Suomen isoimmista munantuotantoyksiköistä. Kuluttajille on tärkeää kanojen hyvinvointi, ja sitä se on myös tuottajalle: vain hyvinvoiva eläin tuottaa, Simo Pietilä sanoo.

Loimaan seutu on keskiajalta lähtien ollut vakaata maanviljelysaluetta. Vilvainen on yksi niistä kylistä, joissa maata on viljelty jo satojen vuosien ajan. 1930-luvulla sinne raivasi tilan myös Erkki Reinosen isoisän isä.

– Kanalan tälle tilalle perusti minun isäni 1990-luvulla, isäntä Erkki Reinonen kertoo.

Munien keruu, lannanajo, lattian siivous, kanojen terveyden tarkkailu, rehujen laadun tarkkailu, luettelee nuori isäntä kanalan töitä. Rehua kuluu 3200 kiloa päivässä, vettä 5000 litraa. Moisten määrien annostelu ei onnistuisi ilman nykyaikaista automatiikkaa.

– Tekniikka tekee tästä hommasta mukavaa. Jos kanalassa on jotain ongelmaa, niin minulle tulee kännykkään heti hälytys, Erkki Reinonen kertoo.

– Jos sähköt menevät poikki, generaattori käynnistyy ja alkaa tuottaa sähköä. Kanojen hyvinvoinnille on tärkeää, että ilmastointi toimii koko ajan.

Reinosen kanat saavat syödä oman tilan rehua, sillä tilalla 200 on hehtaaria peltoa, joilla kasvaa vehnää, hernettä, ohraa ja kauraa.

— Tämä ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii huolellisuutta ja päivittäistä huolenpitoa. Jo heti kanalaan astuessaan kuulee, jos siellä on jotain pielessä, vaikkei automatiikka olisikaan hälyttänyt, sanoo Seppo Rekola. Yli 40 vuoden kokemuksella hän tietää, miltä kanalassa kuulostaa, kun kaikki on kunnossa.

Maskun Askaisissa sijaitsevan tilan hankki Sepon isä ennen sotia. Pienimuotoista munantuotantoa oli alusta alkaen. Yhdeksi tilan pääelinkeinoksi se tuli 70-luvun alussa, kun isännyys siirtyi Sepolle.

Seppo ja Tuula Rekolan poika Jussi on jatkanut tilaa vuodesta 2007. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa maa- ja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa ja oli jonkin aikaa elintarviketeollisuusalalla töissä.

— Konttorityö ei kuitenkaan tuntunut omalta, vaan kotitila alkoi houkutella puoleensa, Jussi sanoo.

Rekolan kanat ruokitaan omalla ja naapureiden viljalla. Valkuaislisäksi kasvatetaan hernettä, lisäksi pelloilla kasvaa sokerijuurikasta ja öljykasveja.

Rekoloille on tärkeää, että Kieku on kokonaan kotimaisissa käsissä. He toivovat, että kauppa ja kuluttajat osaavat arvostaa kotimaista kananmunaa, joka tuotetaan tiukoilla laatukriteereillä.

— Munituskanojen lääkitseminen on meillä likipitäen mahdotonta, koska muniin ei saa jäädä antibioottijäämiä. Kanat on Suomessa pidettävä kunnossa hyvällä, huolellisella hoidolla.

Niinijoella Retulaisen tilan isäntä on varma, että Kieku ”tarjoaa markkinoiden parhaat kananmunat” ja syystäkin. Retulaisen suvussa on aina ollut kanaloita ja kunnianhimoisen isännän tavoitteena on kestäväkehitys ja pyrkimys olla parhaiden kananmunantuottajien joukossa.

Puhtaitten kananmunien tuotanto ja kanojen hyvät elinolosuhteet – ne ovat Retulaisen maatilalla kaksi tärkeintä toimintaa ja sen kehittämistä ohjaavaa tekijää.

Oripään Niinijoella sijaitseva tila on osakeyhtiö, jonka omistajia ovat Veli-Matti ja Sari Retulainen sekä Olli Retulainen. Jo Veli-Matin isällä, Ollin isoisällä oli tilalla aikoinaan kanala, ja nykyisten isäntien aikana toiminta on laajentunut. Tilalla tuotetaan nyt kananmunia sekä monikerros-lattiakanalassa että pienryhmäkanalassa.

Kanat ruokitaan omilla sekä lähiseudun pelloilla kasvatetulla viljalla. Tilan jatkaja,  Olli Retulainen, on tällä hetkellä tilan pitäjänä.

Jari ja Marja Seikolan tila sijaitsee monen mielestä Laitilan kauneimmalla kolkalla: keskellä Untamalan kylän ikivanhaa kulttuurimaisemaa. Asutusta on paikalla ollut yli kaksituhatta vuotta. Keskiajalta peräisin olevaa kylänraittia reunustavat yhä vanhoilla paikoillaan olevat kantatalot.
Siipikarjanhoitajaksi opiskelleella Jarilla Seikolan tila on ollut vuodesta 1985. Lattiakanaloissa on tällä hetkellä noin 20 000 munivaa kanaa.

Kananuorikoiden kasvatus alkoi tilalla 60-luvulla ja jatkuu edelleen. Kanat tulevat päivän ikäisinä tipuina kasvatuskanalaan ja lähtevät sieltä 16-viikkoisina omaan munituskanalaan ja asiakkaille.

— Tämä ei ole hassumpaa hommaa. Haastavaa ja mielenkiintoista, Jari Seikola sanoo. Kiinnostusta alaan pitää yllä erityisesti jalostuksessa tapahtuva kehitys. 20 vuodessa munien määrä kanaa kohti on noussut: yksi kana munii nyt vuodessa keskimäärin 330 munaa. Jari on ylpeä kotimaisten kananmunien puhtaudesta.

— Tautitilanne on Suomessa niin hyvä, että kanoja ei lääkitä täällä käytännössä ollenkaan. Toisin kuin monissa muissa maissa, ei salmonellaa esiinny. Tästä hyvästä tilanteesta pyritään pitämään kiinni jatkossakin, Jari Seikola lupaa.

— Isän perässähän minä kävelin täällä koko pienen ikäni. Oli aina selvää, että jatkan tilanpitoa, sanoo Simulan tilan kuudestoista isäntä Juho.

— Kun pelloille levitettiin harsoa, ja Juhon piti mennä kouluun, oli hän hyvin närkästynyt ja kyseli, eikö näin tärkeän homman takia muka voi jättää koulun väliin, muistelee puolestaan Juhon äiti Maija.

Laitilan Vidilän kylässä sijaitseva maatila on ollut Simula aina 1540-luvulta saakka. Juhon isästä Samulista tuli aikoinaan Simulan isäntä vain 19-vuotiaana.

Kanoja on tilalla ollut ”aina”. Simulan kanat asuvat pienryhmä- ja lattiakanaloissa, joita on hiljattain jälleen laajennettu. Tilalla on myös kasvatuskanala, jossa omat munintakanat kasvatetaan untuvikoista.

Simulan pelloilla kasvaa rehuviljaa ja perunaa, jota nostetaan kesäkuun alusta lumentuloon saakka. Peltopuoli on Juhon hoidossa, ja Samuli ja Maija hoitavat kanalat. Juho on mukana myös vihannesalan yrityksessä, ja Samulin yritys valmistaa ja kuljettaa kotieläinten rehua.

”Kiekun kananmunat ovat puhdas kotimainen laatutuote”, pohdiskelee Tikan kanalan isäntä. Isäntä on jo kolmannen polven kanalayrittäjä, joten hän tietää mistä puhuu. Vuonna 2004 isäntä valittiin jopa valtakunnallisella tasolla nuoreksi yrittäjäksi.

— Kun vanhemmat lähtivät reissuun ja jättivät meidät pitämään huolta kanoista, laittoi kuusi vuotta vanhempi Jouni-veli kanalan oven lukkoon ja avaimen taskuunsa. Hän päästi minut ulos kanalasta vasta kun kaikki hommat oli tehty, pikkuveli Timo Tikka muistelee nauraen lapsuusaikojaan tilalla, jossa nyt asuu avovaimonsa Venlan sekä heidän tyttärensä ja poikansa kanssa.

Muholan tila Saarijärven Kalmarissa on ollut olemassa 1500-luvulta alkaen. Siellä isännöi nyt kolmas polvi Tikkoja. Traktorihommat ja kanalan työt ovat olleet tuttua ja mieluisaa puuhaa Jouni ja Timo Tikalle jo lapsuudesta lähtien.

Kanoja on ollut tilalla 50-luvulta lähtien. Parin tuhannen kanan kanala on pikkuhiljaa laajentunut 20 000 kanan lattiakanalaksi. Vilja kanojen ruokintaan tuotetaan mahdollisimman pitkälti omilla pelloilla.

— Eläinten kanssa työskentely on sitovaa mutta viihtyisää hommaa, Timo sanoo ja kiittelee nykyaikaisen automaation tuomaa apua. Hänen mielestään kanat ovat moniin muihin kotieläimiin verrattuna helppohoitoisia.

— Esimerkiksi kaikki tuntemani mullikoiden tuottajat ovat joskus joutuneet pusketuiksi, mutta kiukkuisenkaan kanan nokkaisu ei paljoa tunnu, hän vertaa.

Tilalla toimii kanalan ohella myös Jouni ja Timo Tikan omistama Tikalan Oy, joka jalostaa kanankakasta luonnonmukaisia puutarhalannoitteita.

Johanna ja Jouni Kaitila ovat kananmunantuottajia 3. polvessa Heikkilän tilalla Laitilan Seppälän kylässä.Sen lisäksi muutaman vuoden tauon jälkeen 2012 jatkui vanhan kanalan puolella poikasten kasvatus. Kananmunantuotannon lisäksi tilan pelloilla viljellään viljaa, joka käytetään kanojen rehuksi. Tulevaisuudessa tilan pitoa aikoo jatkaa nuorin tytär Aksa.

Maatalousyrittäjät arvostavat yrityksen pitkää historiaa ja sen jatkumista sukupolvilta toisille. Heidän ajatuksenaan on tuottaa vastuullisesti ja kannattavasti kotimaisia puhtaita kananmunia sekä kantaa vastuuta kanojen hyvinvoinnista.

Pietilän Luomukanala sijaitsee Loimaan Tammiaisissa.

Tuomaksen suvulla on pitkä historia maataloudesta sekä kananmunatuotannosta. Tuomaksesta ja Johannasta tuntui hyvin luonnolliselta jatkaa suvun pitkiä perinteitä.  He aloittivat Luomu kananmunatuotannon tilalla joulukuussa 2021. Tilalla on muninnassa 38 200 Luomukanaa. Kanat kasvatetaan tilalla päivän vanhoista untuvikoista lähtien.

Tilan toiminta ja arvot on rakennettu hyvin vastuulliseksi. Laidunalueelle on tarkoitus istuttaa tulevaisuudessa hedelmäpuita ja marjapensaita.

Tuomaksella ja Johannalla on kaksi lasta, vuonna 2020 syntynyt tytär sekä vuonna 2022 syntynyt poika.

Arjessa tilalla riittää töitä ja puuhaa koko perheelle. 😊

Puhtaan suomalaisen ruuan tuottaminen on aina ollut Anten tilan päämäärä. Anten tila sijaitsee Laitilassa, Koveron kylässä. Tila on nykyään osakeyhtiö, jonka omistavat Johanna ja Jorma Ante.

Perheeseen kuuluvat myös lapset Akseli, Ilmari ja Amanda. Kananmunia tilalla on tuotettu jo kolmen sukupolven ajan ja lattiatuotantoa on ollut 90-luvulta lähtien. Kanat syövät omilla ja lähiseudun pelloilla tuotettua rehuviljaa. Tällä hetkellä tilalla on 23500 lattiakanaa. Munan tuotannon lisäksi tilalla viljellään raparperiä tuore myyntiin.

Laitilassa sijaitsevaa Uotilan tilaa pyörittävät veljekset Kimmo ja Juha Yli-Antola. He edustavat tilan 13. sukupolvea, ja tila on ollut heidän sukunsa hallussa jo vuodesta 1628. Leinmäen kylässä sijaitsevalla tilalla on pidetty aina kanoja, ja nyt niitä on jo yli 90 000. Kimmon lempikananmunaruoka on munakas, joka on nopea ja helppo herkku ja maistuu koko perheelle.

Salossa sijaitsevan Kantrimunan tila on Minna ja Jukka Mustosen käsissä. Minnan suku on tullut tilalle jo vuonna 1932, ja tilalla on harjoitettu maataloutta alusta asti. Kanamunien tuotanto aloitettiin 2000-luvulla, jolloin tuotannossa oli noin 4000 lattiakanaa.

Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin vuonna 2009, jolloin Minna ja Jukka ottivat vetovastuun. Silloin heillä oli virikekanoja ja vapaita kanoja yhteensä noin 30 000 kappaletta. Tänä päivänä tilalla tuotetaan lattiakananmunia ja munijoita on noin 16 000 kappaletta. Minnalla ja Jukalla on kolme lasta, jotka osallistuvat myös tilan arjen askareisiin vanhempiensa kanssa.

Tilan toiminta ja arvot on rakennettu hyvin vastuulliseksi. Kanaloiden katoille on asennettu aurinkokennot, ja niistä saadaan noin 30 prosenttia tilan sähkönkulutuksesta. Lisäksi tilalla on toiminnassa hakekuivaus. Viljat kuivataan omassa kuivurissa ja kaikki rakennukset lämpiävät hakkeella sekä maalämmöllä.

Olen Iida Vihlman-Sjöholm ja sukupolvenvaihdoksen myötä kotitilani siirtyi minulle tammikuussa 2024. Olen valmistunut keväällä 2022 Mustialasta amk agrologiksi, sitä ennen opiskelin maatalousalan perustutkinnon sekä myös merkonomin tutkinnon. Pienestä pitäen olen aina osallistunut tilan töihin niin pellolla kuin kanalassakin. Koko kanaketjun saloihin aina emojen maahantuonnista munittamiseen ja haudonnasta kasvattamiseen minulla onkin ikääni nähden paljon kokemusta.

Olen isäni puolelta neljännen polven ja äitini puolelta kolmannen polven kanatalousyrittäjä. Iso-iso- isäni Frans Lehtonen (isän pappa) aloitti 1930 luvulla Eurajoella kanojen hautomisen, jota sukupolvien ketjussa on harjoitettu siitä asti. Äitini puolelta olen saanut ”kanafarmarin geenit” kun isovanhempani Oili ja Jorma aloittivat kanankasvatuksen 1950 luvun lopulla. 30vuotta sitten vanhempani avioituivat ja yhdistyi kaksi kanasukua.

Itseäni ja positiivista luonnettani kuvaa tokaisuni lapsuudesta ”jollei tänään niin huomenna, jos ei huomenna niin ylihuomenna” positiivisuus lienee olevan peräisin mummoni positiivista karjalaisesta luonteesta. Päättäväisyys ja periksiantamattomuus puolestaan kumpuaa satakuntalaisista sukujuuristani.

Loimaan Niinijoella kanalaa pyörittävä Pekka Rantanen on tuottanut kananmunia vuodesta 1987 alkaen. Kananmunien tuotantoa tilalla on kuitenkin tehty jo 1970-luvun alusta asti. Tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1743 asti, ja Pekka on tilan kahdeksas isäntä.

Kiekun tuottajana Pekka on ollut vuodesta 2016 alkaen. Tällä hetkellä tilalla on 10 000 lattiakanaa.

Säkylän Munakori Oy on 16 omistajamaatilan yhteinen ponnistus. Kesällä 2021 alkaneen rakennusprojektin ensimmäisessä vaiheessa Säkylään valmistui neljä yhteiskanalaa.
Säkylän Munakorissa on munijoita yhteensä 140 000 kanaa ja niiden vuosituotanto on noin kolme miljoonaa kiloa.

Pitkän tähtäimen suunnitelmana on, että kanaloiden määrä kasvaa – tilaa on kaikkiaan noin 16 kanalalle. Säkylän Munakori Oy:n kanalayksikön toiminnasta vastaa tuotantopäällikkö Ida Toivonen.

JS egg -tila sijaitsee Huittisissa, ja se siirtyi omistukseeni maatilakaupan myötä marraskuussa 2023. Olen opiskellut agrologiksi Ilmajoella ja valmistunut vuonna 2019. Opiskelujen ohessa ja niiden jälkeen työskentelin Jalasjärvellä tilalla, jossa oli lypsykarjaa, kasvatettiin lihasikoja ja viljeltiin viljaa. Maatalousyrittäjyys on ollut haaveeni lapsesta saakka, ja kun tilaisuus tuli, tartuin siihen. Näin aloitin kananmunien tuotannon.

Veikkolan siitoskanalan juuret ulottuvat sadan vuoden taakse. Tilan entiset yrittäjät pitivät siellä hautomoa ja emo-, kasvatus- sekä munintakanoja. Aikoinaan tila oli Suomen suurin kanankasvatustila, ja siellä haudottiin sekä kasvatettiin noin miljoona untuvikkoa vuosittain Suomeen ja ulkomaille.

Tällä hetkellä tilalla on noin 20 000 munivaa kanaa uusissa monikerroslaitteistoissa, ja hautomossa tehdään rahtihaudontaa.

Yläneen kolinummella kanatilaa pitävä Jussi on ollut kanojen kanssa tekemisissä jo yli 40- vuotta.
1980 luvun taitteesta saakka jolloin hän nuorena poikana otti tilasta vastuun.
Tarja-vaimo tuli remmiin mukaan 90- luvun alusta. Kanamäärä kasvoi pikkuhiljaa ja rakennuksia uudistettiin sitä mukaan.
Tilalla tuotettiin myös lampaanlihaa sekä sianlihaa 1995-2012 välisenä aikana.

Uusi kanala rakennettiin 2010 ja tänä päivänä tilalla munii 20000 kanaa kerroslattialaitteissa.
Kanat ruokitaan oman viljan ja tiivisteen sekoituksella joita rahtimylläri käy tilalla sekoittamassa.
2020 tilalle asennettiin aurinkopaneelit tuottamaan sähköä kanalan tarpeisiin.
Lapset tytär ja kaksi poikaa ovat syntyneet 90- luvulla, joista tytär on suuntautunut kana-alalle töihin ja tarkoituksena jatkaa tilanpitoa lähivuosina.
Toivosentilan juuret ovat 60- luvulta ja Jussi on tilan toinen yrittäjäsukupolvi.